Piispa Teemu Laajasalon saarna pääsiäisyön messussa 8.4.2023 Helsingin tuomiokirkossa
Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.
Mark. 16:1–8
Hyvät pääsiäisyön viettäjät, arvoisa juhlaväki,
pukeuduin nuorena miehenä usein tummaan pukuun, valkoiseen paitaan ja yksiväriseen solmioon. Omissa kuvitelmissani näytin Blues Brothers -tyyppiseltä tyyliniekalta. Tai ainakin vain perinteiseen muotiin sitoutuneelta herrasmieheltä. Muiden ihmisten silmissä nämä omat mielikuvatoiveet eivät taitaneet toteutua. Tyylillisestä valinnasta seurasi usein yllättäviä sattumia. Kadulla joku saattoi luulla minua lähetysmatkalla olevaksi mormoniksi – tai kahvilassa tarjoilijaksi. Kun seisoin omasta mielestäni tyylikkäänä aistimassa kahvilan tunnelmaa, joku saattoi huikata ja pyytää santsikuppia kahvia. Muistan myös, kun tummaan pukuun sonnustautuneena kohteliaasti pidin tavaratalon ovea auki, jäin monta kertaa jumiin, koska ihmiset olettivat, että olen ovimies. Kerran eräs vanhempi rouva antoi joulun alla tippiäkin käteen Stockmannin ovella. Tämä on tosi tarina. Kiitin ja vastasin kohteliaasti ”teidän jälkeenne”.
***
Ajatelkaapa sanaparia ”teidän jälkeenne”. Missä tilanteessa nuo sanat sanotaan? Hyväkäytöksinen ihminen saattaa sanoa nuo sanat avatessaan ovea vanhemmalle henkilölle. Pienille pojille opetetaan, että herrasmies antaa naisten mennä ulkoportista sisäpihalle tai aulasta hissiin ensin. Liike-elämässä yritysvieras saa kohteliasta käytöstä osakseen, kun yrityksen oma väki antaa vieraan kulkea ensimmäisenä ja sanoo ”teidän jälkeenne”, kenties samalla viittilöiden vähäeleisesti kädellä, ohjaten vierasta oikeaan kulkusuuntaan. Juhlissa päivänsankarille osoitetaan noutopöytää ja sanotaan ”teidän jälkeenne” tarkoittaen, että hän saa aloittaa ja muut tulevat sitten perässä.
Ajatelkaapa hyvät sanankuulijat sitten toista sanaparia, ”teidän edellänne”. Ei siis teidän jälkeenne, vaan teidän edellänne. Missä tilanteessa nuo sanat sanotaan? Mökkimatkalle lähdettäessä mökin isäntä tai emäntä saattaa sanoa, että hän menee valmistelemaan paikkoja jo etukäteen, lämmittämään mökin ja valmistamaan tilan kuntoon. Hän sanoo muille menevänsä ”teidän edellänne”. Tai jos tuo tie on erityisen huonokuntoinen, saattaa lumiauralla ajava ohjeistaa matkalaisia ja luvata ajaa ”teidän edellänne”. Edellämme ajaessaan, tietä auratessaan, hän paitsi kulkee edellämme, myös tekee jotain edestämme, siis puolestamme. Kun pienille lapsille opetetaan kieltä tai elämää, opettajat voivat näyttää mallia, sanoa oppilaille näyttävänsä tehtävän ”teidän edellänne”. Opettaja piirtää ensin kuvan, jonka jälkeen pienempi voi matkia ja tulla jäljessä. Tai ajatelkaapa niitä tilanteita, missä kaikkein lähimmät sanovat menevänsä edeltä? Miten se tapahtuu? Äiti tai isä voi luvata pihalla leikkiville lapsille menevänsä jo ”teidän edellänne” sisään valmistamaan ruokaa. Tuo lupaus sisältää paitsi huolehtivaisuuden ja valmistelun myös ajatuksen siitä, että leikkimisen jälkeen nälkäiset lapset otetaan vastaan, he eivät tule yksin pöytään, vaan heitä ollaan vastassa.
Olisiko niin, että ”teidän jälkeenne” sanotaan tilanteissa, joissa halutaan olla toiselle ihmiselle kohteliaita, mutta lupaus olla ”teidän edellänne”, kun kannetaan jotain isompaa huolta toisesta? Kun toisille luvataan mennä teidän edellänne, luvataan samalla näyttää tietä, luvataan valmistaa paikkoja ja luvataan ottaa vastaan.
***
Nuo sanat, ”teidän edellänne”, ovat tämän pääsiäisyön evankeliumissa. Enkeli sanoo nuo sanat naisille. Naisille, jotka ovat tulleet murheen murtamina rakkaansa haudalle. Naisille, jotka ovat paitsi murheellisia myös pelokkaita. Naisille, jotka Raamatun mukaan säikähtivät, pelkäsivät ja vapisivat järkytyksestä. Noille naisille nämä sanat sanotaan. Heille enkeli kertoo, että Jeesus on mennyt ”teidän edellänne”, enkeli käskee kertomaan tämän viestin kaikille opetuslapsille. Jeesus on mennyt ”teidän edellänne”.
***
Edellä kulkeva Jeesus oli opetuslapsille tuttu näky. Ajatus siitä, että Jeesus on mennyt ”teidän edellänne” ei siis varmaankaan sinällään ollut yllättävä. Kutsuessaan opetuslapsiaan Jeesus pyysi heitä seuraamaan itseään – siis kulkemaan perässään.
Jeesuksen edellä kulkeminen ei kuitenkaan ollut vain oppaana toimimista tai kansanjoukkojen kuljettamista. Hän halusi mennä edellä, että ihmiset saisivat suunnan elämälleen. Jeesus opetti sanankääntein, kertoi vertauksin, rakasti parantamisin ja julisti ihmeteoin.
Jeesuksesta saatetaan yhä sanoa, että hän oli opetuksissaan ”edellä aikaansa” tai ”edelläkävijä”. Hänen opetuksensa lähimmäisenrakkaudesta, heikoimmista huolehtimisesta, jokaisen ihmisen ihmisarvosta ja ulkokultaisuuden vastustamisesta ovat ratkaisevasti vaikuttaneet siihen, miten oma yhteiskuntamme ja oikeastaan koko ajatus länsimaisesta yhteiskuntarakenteesta on kehittynyt tähän päivään. Jeesus on kulkenut edellämme monessa.
Jeesus ei kulkenut opetuslasten edellä tai meidän edellämme vain tapa- ja käytösopetuksissaan. Jos enkeli olisi käskenyt kohtaamiaan naisia ja heidän kauttaan opetuslapsia vain vanhaan malliin kulkemaan Jeesuksen jäljessä ja todennut Jeesuksen menevän ”teidän edellänne”, enkelin kohtaamiseen ei olisi varmaankaan vastattu Raamatun kuvaamalla hämmennyksellä, pelolla, säikähdyksellä ja järkytyksellä. Jeesus kyllä kulki opetuslasten edellä ja myös meidän edellämme osoittaen tämän maailman oikeita askelia. Paljon ihmeellisempää ja monin kerroin merkittävämpää on kuitenkin se, että hän kulki ihmisten edellä kuolemaan, ylösnousemukseen ja lopulta taivaaseen. Tästä tämän yön evankeliumissa on kysymys. Pääsiäisen evankeliumi on edellä menemisen evankeliumia. Pääsiäisen sanoman mukaan Jeesus on mennyt meidän edellämme kuolemaan, meidän edellämme hautaan ja sieltä meidän edellämme taivaaseen.
***
Hyvät pääsiäisyön viettäjät, mitähän tämä Jeesuksen edellä meneminen tarkoittaa meidän ihmisten kannalta? Mitä se voisi tarkoittaa meidän menemisemme suhteen?
Oletteko hyvät sanankuulijat ajatelleet, että suomen kielessä sanat Hän on mennyt edeltä, voi lyhentää sanomalla Hän on edesmennyt. Me ymmärrämme näiden sanontojen eron. Kun sanomme, että äiti on mennyt edeltä mökille, tajuamme, että se ei tarkoita samaa kuin äiti on edesmennyt mökille.
Toisaalta kuolemista viittaava sanonta edesmennyt palautuu juuri samoihin kantasanoihin – niihin sanoihin, jotka kertovat edeltä menemisestä. Kun me sanomme arkikielessä edesmennyt, ajattelemme, että joku on kuollut, hän on jäänyt taakse, vaipuu muistoihin. Mutta eikö meidän pitäisi oikeammin ajatella, että hän on mennyt jo edeltä.
Rakkaat seurakuntalaiset, juuri tästä pääsiäisyön ihmeessä on kysymys. Pääsiäisen evankeliumi julistaa edellä menemistä. Pääsiäinen ei pelkästään kerro meille siitä, että Jeesus on mennyt edeltä Galileaan ja sieltä taivaaseen. Pääsiäinen kertoo myös siitä, kenen edeltä Hän on mennyt. Meidän edeltämme ja meidän rakkaidemme edeltä. Siksi pääsiäisen ihme myös vakuuttaa, että meidän omat rakkaat edesmenneet läheisemme ovat edesmenneitä juuri siinä mielessä, että he ovat menneet edeltä. Ja he ovat ottamassa meitä tuon ensimmäisenä menneen Jeesuksen kanssa vielä kerran vastaan, kun meidän oma aikamme koittaa.
Se tuntuu hyvin hämmentävältä ajatukselta. Kun sitä miettii, tulee samanlaisia tuntemuksia kuin naisilla haudalla. Järki haraa vastaan ja ajatus jopa säikähdyttää. Mutta eikö koko maailmamme muutu, jos hetkeksikään suostumme ajattelemaan, että tuo lupaus voisi olla totta.
Eikö juuri tuossa ole kaiken näköalan muuttava voima? Eikö juuri tuo laita kaiken ahdistuksemme, kaiken surumme, kaiken menetyksemme, kaiken pettymyksemme, kaiken kärsimyksemme ja kaiken toivottomuutemme täysin uuteen mittakaavaan? Elämämme jatkuukin tässä maailmassa kärsityn kuoleman jälkeen. Mikään tämän maailman murhe ei pystykään lopullisesti murtamaan. Mikään tämän maailman huoli ei saakaan viimeistä sanaa. Mikään tämän maailman ahdistus ei voikaan tukahduttaa toivoa. Täältä lähdetään järjestyksessä, jota me emme itse voi säätää emmekä tietää, mutta meidän edesmenneet rakkaamme ovat jo menneet edeltä – he odottavat meitä ja he ottavat vielä kerran meidät yhdessä Kristuksen kanssa vastaan.
***
Kristus on ylösnoussut. Hän on kärsinyt ensin. Hän on kuollut ensin. Mutta ennen kaikkea Hän on mennyt taivaaseen ensin. Jumalan rakkaus on epätäydellisiä ihmisiä varten. Hän haluaa lahjoittaa rakkautta niille, jotka siihen itse kykenevät vain keskinkertaisesti. Kun Jeesus ristillä sanoo, se on täytetty – se tarkoittaa ihmisen kannalta, että mitään ei enää tarvitse eikä voi täyttää. Jeesus on tehnyt kaiken, täyttänyt kaiken. Ihmiselle ei jää enää mitään täytettäväksi. Kristus toimii meidän puolestamme; siis meidän edestämme, eli ennen meitä, niin, että meille ei jää toimittavaa. Jumala itse hyvittää, Jumala itse sovittaa, Jumala itse lunastaa – ihminen saa tulla rakastetuksi sellaisena, mitä on eikä sellaisena, mitä pitäisi olla. Kristus kukistaa kuoleman, ihminen saa ikuisen elämän. Jumala vastaa, ihminen vastaanottaa. Jeesus menee edeltä, ihminen seuraa perässä.
Pääsiäisen ilo on siinä, että kristitylle paras on sittenkin edessä. Tänä yönä me katsomme eteenpäin, emme taaksepäin. Tänä yönä me katsomme ylöspäin, emme alaspäin. Tänä yönä me näemme Valon, emme pimeyttä. Valon, joka ei pelkästään loista pimeydessä. Valon, joka ei pelkästään poista pimeyttä. Me näemme Valon, joka kulkee meidän edellämme; Kristus-valon, joka näyttää meille tien taivaan riemuun asti.
Aamen.