Piispa Teemu Laajasalon saarna Kallion kirkossa 19.1.2023 Kallion seurakunnan ja Suomen Lähetysseuran messussa
Jeesus sanoi:
”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”
Joh. 4: 34–38
Hyvät kirkkovieraat, rakkaat lähetystyöhön siunattavat Seppo, Päivi, Eija ja Lassi,
päivälleen 164 vuotta sitten, 19.1.1859 Suomen Lähetysseura perustettiin. Tätä kirkkoa ei ollut vielä rakennettu ja tuo naapurin tuomiokirkkokin oli vasta seitsemän vuotta vanha. Tämä päivä muistuttaa siitä, että te rakkaat lähetystyöhön siunattavat tulette osaksi pitkää jatkumoa, lenkeiksi ketjuun, jonka Lähetysseura on venyttänyt kolmelle eri vuosisadalle. Se on ihmeellinen ajatus. Kuinka monta kertaa näiden vuosisatojen aikana onkaan tultu alttarin äärelle pyytämään Jumalan siunausta ja kertomaan myös omasta tahdosta lähteä Kristuksen kirkon työhön. Lähtijöissä on ollut nuoria ja vanhoja, miehiä ja naisia, kokeneita ja kokemattomia, pelokkaita ja rohkeita, kovin hurskaita ja vähän vähemmän hurskaita. Jokin heitä kuitenkin on yhdistänyt – tahto lähteä palvelemaan ihmisiä ja Jumalaa.
Tämä päivä on paitsi Lähetysseuran syntymäpäivä myös Pyhän Henrikin muistopäivä. Siinäkin mielessä tämä päivä sopii erinomaisesti lähetystyöntekijöiden matkaan lähettämiseen. Pyhän Henrikin päivä kertoo Kristuksen kirkon rakentamisesta, kaukomaille lähtemisestä ja tänään myös lähetystyön ekumeenisuudesta; rajojen ylittämisestä, kuten juuri laulamamme virsi meitä rohkaisi. Virsi on muuten tämän kirkon pitkäaikaisen kanttorin 45 vuotta sitten säveltämä ja nimenomaisesti Lähetysseuran väen toiveista tuolloisille lähetysjuhlille tehty. Sanoma ja sävel kantaa myös teitä tänään lähetettäviä.
***
Tuossa äsken kuullussa evankeliumissa on loppulauseet, jotka pysäyttävät juuri tänään.
”Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”
Tuo lause pysäyttää, koska siinä meidän Jeesuksen seuraajien omat suuret suunnitelmamme laitetaan mittasuhteeseen. Nuo lauseet muistuttavat meitä paikastamme ketjun lenkkinä jossain keskellä. Mutta nuo lauseet opettavat meitä myös siitä, mistä ketju lähtee ja mihin se päättyy.
Tuossa jakeessa on kolme lupausta. Ensiksi luvataan ”Minä olen lähettänyt teidät.” Sitten luvataan, että ”toiset ovat tehneet työn” ja kolmanneksi vielä luvataan: ”Te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät”.
Aloitetaan lupauksesta ”Minä olen lähettänyt teidät”. Kirkon olemassaolon oikeutus on tässä; olemmeko työssämme Jeesuksen asialla? ”Minä olen lähettänyt teidät”. On selvää, että Jeesuksen asialla oleminen ei tyhjenny yhdenkään kristityn tulkintaan Jeesuksesta, me voimme olla erimielisiä Lähettäjän sanojen tulkinnoista ja silti samantahtoisia tulkintojemme perustelemisesta Lähettäjällä ja Hänen omalla ilmoituksellaan.
Maailmassa on paljon hyvää tekeviä järjestöjä ja ihmisiä. Usein on myös niin, että kirkolta ja kirkon lähetysjärjestöiltä kaivataan kaikkea hyvää, mitä kuitenkin muutkin voivat tehdä. Tässä erityisesti lähetysjärjestöissä on syytä olla tarkkana, jotta ei käy niin, että meidän työmme lähettäjäksi nouseekin joku muu kuin Kristus. Meidän tehtävämme on kertoa Kristuksesta, koska Hän itse on lähettänyt meidät tähän työhönsä. Kertomisen tavat pitävät olla monet ja aina uudet; kertominen on palvelemista ja vaikuttamista, rakentamista ja tukemista, mutta kertomisen syy ja sisältö palautuu Kristukseen.
Hyvän tekeminen on välttämätöntä. Ihmisten tämän maailman murheisiin lohdutuksen etsiminen on jokaisen hyväntekijän haaste. Lähetystyöntekijän tehtävä on kuitenkin tuoda eri tavalla taivasta tämän maailman helvetteihin. Kristuksen sanoman vieminen eroaa kaikista muista sanomista sillä, että Hän lupaa uusia alkuja kaikkensa menettäneille, toivoa toivottomille, armoa tuomituille ja ikuisen elämän voittoa kuoleman kohtaaville. Sitä sanomaa ei lupaa kukaan toinen ja sen sanoman vapautus ylittää kaikki inhimilliset esteet.
Jeesuksen toinen lupaus kuuluu meille: ”Toiset ovat tehneet työn”. Jeesuksen sanoman leviäminen ei ole koskaan riippuvaista yhdestä yksittäisestä sanankylväjästä, vaan nämä saavat aina kerätä satoa, joka on jo ennen heitä kylvetty. Traditio on lahja, joka auttaa meitä näkemään sen, että me emme ole yksinyrittäjiä. Traditio antaa meille myös mahdollisuuden nöyryyteen, koska huomaamme, että monet hyvät hankkeet ovat jo ennen meitä keksittyjä ja toteutettuja. Meidän onnistuneiden hankkeidemme syyt ovat aiempien sukupolvien ponnisteluissa. Traditio on ennen kaikkea turva, joka antaa meille rohkeutta katsoa eteenpäin ja ryhtyä sanoista tekoihin.
Jeesuksen sanat rohkaisevat myös näkemään sen, että kaikki teidän työnne hedelmät eivät välttämällä näyttäydy teidän silmienne edessä, vaan kantavat tulevaan, muiden korjattavaksi. Kristuksen lähettiläänä toimiminen ei ole pikavoittojen etsimistä ja nopeita saavutuksia. Teidän työnne ja sanojenne kaiku voi kantaa pidemmälle kuin itse voitte aavistaakaan.
Kolmas Jeesuksen lupaus päivän evankeliumissa sanoo: ”Te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät”. Nämä sanat voisi tulkita moitteeksi. Vihjaako Jeesus siihen, että me keräämme tuloksia ilman tekoja, saavutuksia vailla suorituksia ja voittoja vapaana vaivaa. Mutta juuri tästä ei ole kysymys. Jeesus ei esitä näitä sanoja Raamatussa kielteisesti. Hän esittää ne myönteisesti. Jeesuksen sanat ovat ennakoivaa armoa niihin hetkiin, kun tärkeässä työssänne maailman murheet painavat teidät pieneksi. Ne antavat toivoa niihin tilanteisiin, kun omat sanat ja voimat eivät riitä. Jeesuksen sanat ovat lahja ja lupaus. Ne ovat lahja ja lupaus liittyen meidän taakkamme keveyteen Kristuksen kirkon työntekijöinä. Sanat ovat lahja ja lupaus siitä, että Kristus itse on tehnyt työn meidän puolestamme. Hän itse on kantanut meidän vajavaisuutemme, syntimme ja kurjuutemme – ja Hän itse on kuolemallaan avannut meille iankaikkisen elämän ja taivaan riemun.
***
Rakkaat lähetystyöhön siunattavat Seppo, Päivi, Eija ja Lassi,
lähtekää hyvällä, iloisella, nöyrällä ja rohkealla mielellä tehtäviinne. Lähtekää tukemaan horjuvia, lähtekää löytämään syrjäytettyjä, lähtekää nostamaan kompastuneita, lähtekää puolustamaan oikeudenmukaisuutta; lähtekää julistamaan armoa armottomuuden joukkoon, lähtekää tuomaan toivoa toivottomuuden keskelle ja lähtekää kertomaan Kristuksesta heille, jotka eivät Kristusta vielä tunne.
Kun lähdette, muistakaa, että ette joudu lähtemään yksin, vaan Jumalan itsensä lähettämänä. Kun työskentelette, muistakaa, että ennen teitä on työskennelty paljon, te olette osana lukemattomien lenkkien ketjua, joka alkaa Kristuksesta ja päättyy vielä kerran Kristukseen. Työn ilojen ja surujen keskellä, hyvien ja huonojen päivien aikana, muistakaa, että Jeesus itse on antanut lupauksen siitä, että Hän on teidän kanssanne.
Te teette Hänen työtänsä ja Hän itse kantaa teitä työntekijöitänsä; kantaa vajavaisuutenne, virheenne ja vaikeutenne – ja lopulta Hän kantaa teidät juhlapöydän iloon ja riemuitsee kanssanne sadonkorjuun pidoissa.
Aamen.