Piispa Teemu Laajasalon saarna Mikael Agricolan kirkon vanhan kaavan messussa 3.5.2026 klo 12

”Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa
on tuonut voiton.”
Ps. 98:1

Rakas Agricolan messukansa,

tänään olen iloinen. Onpa hienoa saada olla saarnaamassa tässä messussa ja tässä kirkossa. Monen vuoden ajan juuri tämä messu kuului joka toinen sunnuntai omalle vastuulleni – muistot ovat hyvät ja erityinen ilo on nähdä myös monia tuttuja kasvoja vuosikymmenten takaa. On ollut upeaa seurata viime vuosina tämän messun kasvua ja tämän kirkkoväen vastuunkantoa. Herra olkoon teidän kanssanne!

Hyvät ystävät,

minulla on tässä kädessäni sakset. Niille, joilla näkö reistailee, voin kertoa, että nämä sakset ovat kenties maailman tunnetuimmat sakset. Sakset, joista me suomalaiset saamme olla todella ylpeitä. Ne ovat perinteikkään suomalaisyritys Fiskarsin sakset, joita on tehty reilusti yli miljardi kappaletta. Se on aikamoinen määrä. Perinteinen väri on oranssi, mutta minulla on kädessäni Fiskarsin punaiset sakset. Nyt joku saattaa miettiä, että meneekö kirkolla nykyään niin huonosti, että saarnoihin on alettu myydä saksimainoksia – ei hätää siitä ei ole kysymys.

Nämä punaiset sakset nimittäin paljastavat jotain erityistä. Vaikka nämä ovat tunnetuinta ja parasta, mitä maailmasta on saksialalla saatavilla, ne ovat minulle täysin käsittämättömät. Syy on yksinkertainen. Nämä ovat vasenkätiselle suunnitellut sakset ja minä olen oikeakätinen.

Ajattelin aluksi, että kysyisin seurakunnalta ja pyytäisin vasenkätisiä nostamaan kätensä ylös. Mutta kun me suomalaiset luterilaiset olemme ylipäätään aika varovaisia nostamaan kirkossa käsiä ylös, niin jätetään se nytkin pois, että kukaan ei rupea huolehtimaan tämän messun muuttumisesta liian hurmahenkiseksi. Ja voihan sen niinkin ajatella, että kätisyys on henkilökohtainen asia, jota ei tarvitse muille paljastaa. Yksi vaihtoehto tietenkin olisi ollut pyytää kaikkia nostamaan yksi käsi ylös ja laskea sitten, kuinka moni nosti vasemman. Vasenkätisiä on, laskutavasta riippuen, noin kymmenes ihmisistä.

Pieni varovaisuus kätisyydestä julkisesti puhumisen suhteen varmaankin liittyy historiaan. Aikoinaan vasenkätisyyttä korjattiin koulussa ja lapsia pakotettiin oikeakätisiksi. Sananmukaisesti oikeakätisyys oli siis oikeaa. Onneksi näin ei ole enää vuosikymmeniin tehty, vaan on ymmärretty, että moninaisista syistä johtuen osa meistä on vasenkätisiä.

**

Tämän päivän psalmi (Ps. 98:1) kertoo Jumalan kädestä ja myös Jumalan kätisyydestä. Psalmi on yksi monista raamatunpaikoista, missä erikseen puhutaan nimenomaisesti Jumalan oikeasta kädestä. ”Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Hänen oikea kätensä, hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.” Päivän psalmi ikään kuin kasvattaa kertomustaan. Ensin kerrotaan, että Jumala on tehnyt ihmeellisiä tekoja. Sitten kerrotaan, että ihmeellisten tekojen voitontuojana on nimenomaisesti oikea käsi. Ja lopuksi vielä avataan, että oikea käsi on liittynyt pyhään voimaan. Vanha kirkkoraamattu tiivistää ja puhuu ”oikiasta kädestä” ja pyhästä käsivarresta.

Raamatussa oikea käsi kertoo Jumalan vallasta, voimasta, siunauksesta, pelastuksesta, kunniasta, suojasta ja johdatuksesta. Jumala ohjaa meitä ihmisiä, meitä taivaan kansalaisia maan päällä – ja usein Sana opettaa, että tämä tapahtuu oikealla kädellä.

**

Rakkaat sanankuulijat,

Jumalan oikea käsi ei ole vain suuri ja juhlava siunauksen tai vallan kuva vaan se kuuluu ihmisen arjessa. Se kuuluu keittiön pöydän ääreen, se kuuluu terveyskeskuksen käytävälle ja se kuuluu yksinäiseen iltaan. Jumalan oikea käsi on käsi, joka kantaa, kun jalka ei enää nouse niin kuin ennen. Se on käsi, joka tukee, kun muisti alkaa pettää ja nimet katoavat mielestä. Se on käsi, joka pitää kiinni, kun puoliso ei enää kulje vierellä.

Kyllä tässä salissa tiedetään, miltä tuntuu, kun elämä on paitsi antanut myös vienyt paljon ja silti jollakin tavalla on jaksettu tähän päivään asti. Juuri niissä hetkissä läsnä on ollut Jumalan oikea käsi, ei aina näyttävästi, ei aina ihmeenä, mutta taustalla hiljaisena kantajana ja tukena, joka ei ole päästänyt irti.

**

Hyvät ystävät,

joskus tuntuu, että elämä ei vie paljoa, vaan se vie aivan kaiken. Ihmisen elämänkaareen saattaa osua hetkiä, joissa maailmanloppua ei tarvitse odottaa, koska se tuntuu tapahtuvan tässä ja nyt – kriiseissä ja kärsimyksissä, oman maailman loppuna. Mitä meidän silloin pitäisi ajatella meille luvatusta Jumalan kädestä? Mitä meidän pitäisi ajatella, kun emme tunne Jumalan oikean käden suojaa, tukea tai turvaa lainkaan? On päiviä, jolloin ei tunnu siltä, että joku kantaisi. On öitä, jolloin ei tunnu siltä, että joku kuulisi. Silloin kun lääkärin sanat pysäyttävät, kun puhelin ei soi, kun koti on liian hiljainen, silloin psalmin sanat voivat tuntua kaukaisilta ja kysymys nousee: missä se käsi silloin on?

Martti Luther puhui Jumalan työstä kahdella tavalla. Hän sanoi, että Jumala toimii sekä siinä, minkä me tunnistamme hyväksi ja siunaukseksi, että siinä, mitä emme ymmärrä emmekä osaa pitää Jumalan työnä lainkaan. Tätä jälkimmäistä hän kutsui Jumalan vieraaksi työksi, väärän käden työksi, ikään kuin Jumalan toiseksi kädeksi, joka jää meille kätköön. Oikea käsi on se, jonka tunnemme siunaukseksi, avuksi ja valoksi, mutta Jumala ei lakkaa toimimasta silloinkaan, kun hänen työnsä jää meiltä piiloon.

Jumalan vieras työ paljastaa meissä myös sen, mitä emme mielellämme näe – meidän rajallisuutemme, meidän syntimme, meidän omavanhurskautemme, meidän itsetyytyväisyytemme. Se paljastaa, että emme itse kanna elämää emmekä itse pelasta itseämme. Jumalan väärä käsi riisuu meiltä omavoimaisuuden harhan, jotta hänen oikea kätensä voisi lahjoittaa meille armon. Joskus väärä käsi painaa alas armon piiriin, jotta oikea käsi voisi nostaa ylös.

Ajatelkaa rakas kirkkoväki niitä hetkiä elämässä, kun ovi sulkeutuu, kun työ päättyy, vaikka olisi vielä halunnut jatkaa. Ajatelkaa niitä elämänkohtia, kun ruumiin terveys väsyy, vaikka mieli olisi vielä virkeä, kun ihmissuhde katkeaa, vaikka olisi halunnut pitää kiinni. Juuri näissä hetkissä huomaamme, kuinka syvällä meissä on toive siitä, että jaksaisimme itse omilla voimillamme, taidoillamme ja ansioillamme pitää kaiken koossa. Silloin ei tunnu siltä, että joku ohjaa. Silloin voi tuntua siltä, että joku estää.

Kirkon opetus lupaa kuitenkin, että Jumalan kaitselmus ulottuu myös siihen, mikä meille näyttäytyy katkenneena ja keskeneräisenä; ei niin että paha olisi hyvää tai Jumala sitä meille haluaisi, vaan niin että Jumala ei luovu maailmastaan eikä meistä edes pahan keskellä. Hän kantaa historiaa kohti päämääräänsä myös niiden teiden kautta, joita emme olisi itse valinneet. Hän ohjaa maailmaa välillä väärällä kädellä, mutta ohjaa silti.

**

Jumalan kaitselmuksessa ja suunnitelmissa mahdottomalta tuntuvat ratkaisut – meille käsittämättömät kätisyyden vaihdot – eivät koske pelkästään meidän elinpiiriämme. Ajatelkaapa, miltä tilanne näytti 2000 vuotta sitten pitkäperjantaina. Ristillä ei näytä siltä, että Jumalan oikea käsi voittaisi. Siellä näyttää siltä, että kaikki häviää. Voima on poissa, kunnia on poissa ja jäljellä on vain kärsimys.

Silti juuri siinä tapahtuu pelastus, juuri siinä Jumala toimii syvimmin. Se mikä näyttää heikkoudelta onkin Jumalan voimaa. Se mikä näyttää tappiolta onkin voitto. Siksi kristitty uskaltaa luottaa, että myös silloin kun elämässä on pimeää, Jumalan työ ei ole lakannut eikä Jumalan käsi kadonnut.

**

Hyvät ystävät,

me emme aina tiedä, mitä Jumala tekee emmekä aina tunnista hänen kättään. Mutta me tiedämme tämän: me olemme hänen käsissään, me olemme hänen molemmissa käsissään. Me olemme hänen käsissään silloin kun elämä on selkeää. Ja me olemme Hänen käsissään silloin kun elämä on sekavaa. Me olemme Hänen käsissään silloin kun usko on vahvaa ja me olemme Hänen käsissään silloin kun se on pelkkä huokaus. Ja ne kädet, samat kädet, jotka siunaavat ja samat kädet, jotka levitettiin ristille, eivät päästä meistä irti.

**

Saksien kanssa joutuu pohtimaan, mikä tuntuu luontevalta ja mikä ei tunnu sopivan lainkaan. Kodissa, jossa osa perheestä on oikea- ja osa vasenkätisiä pitää huolehtia, että ottaa oikeat sakset. Jumalan kanssa on toisin. Me emme ole väärässä kädessä lopulta koskaan, emme silloinkaan, kun elämä tuntuu vieraalta ja hankalalta, emme silloinkaan, kun sallimus laittaa meidät aivan liian koville.

Me olemme Jumalan kädellä, joka päivän psalmin sanoin on pyhässä voimassaan tuonut voiton. Me olemme Jumalan kädellä – joskus koeteltuina, joskus ahtaalla, mutta aina kannettuina, aina rakastettuina ja aina Kristuksen tähden pelastettuina.

Jumalan kädet ovat luomistyön kautta meidät kerran luoneet ja ne samat kädet ottavat meidät kerran avosylin vastaan taivaan loputtomassa riemussa.

Aamen.