Piispa Irja Askola

 

Kolmas jo syttynyt.

Kohta seuraa neljäskin.

Käsikirjoitus etenee sunnuntai sunnuntailta.

Adventti avaa odotukset jouluun.

Kiihtyvää tempoa. Suloisia salaisuuksia.

Perinteiden tuoksua ja kehräävää virittäytymistä iloon.

Mutta myös täyttä vastakohtaa ilmassa,

enenevästi.

Jumala, ihmisten Jumala,

olethan siellä,

missä joulukauhu kalvaa.

Sielläkin, missä tavaratalojen joululaulut

ärsyttävät

ja mainosten joulukattaukset tympäisevät.

Olethan, Jumala, ihmisten Jumala,

siellä,

missä joulunpyhät pelottavat.

Kun juuri tänä vuonna

ei jaksaisi, kestäisi, tahtoisi…

Olethan, Jumala, mukana

kaikenlaisten ihmisten joulussa.

Silloinko sallimme

itsellemme keskeneräisyyden,

joulunakin.

Kestämme kaipuun,

joka ei täyty

ja ristiriidan,

mikä rikkoo rauhan.

Jumala, ihmisten Jumala,

rukoile Sinä kaduilla ja kodeissamme,

jotta joulu ei ylittäsi kenenkään kestokykyä.

Jotta kaikesta huolimatta

aavistaisi armon.

Häpeän ja hälyn takaa kuulisi

lupauksen Vapahtajasta.

KULUNEEN VUODEN YHTEISTYÖSTÄ KIITTÄEN

Irja Askola