Piispa Teemu Laajasalon saarna Myrskylän seurakunnan kirkkoherran Henna Huppusen virkaanasettamismessussa Myrskylän kirkossa 25.10.2026 klo 10

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.

Matt. 16:1–4

Rakkaat myrskyläläiset, hyvä juhlaväki, kära vänner, ärade festpublik, hyvä kirkkoherra Henna,

Onpa riemullista olla tänään täällä Myrskylän kauniissa kirkossa. Tämä on todellinen juhlapäivä. Myrskylässä saamme juhlia paitsi reformaation muistopäivää myös erityisesti sitä, että seurakunta on saanut uuden kirkkoherran, Henna Huppusen. Me olemme tavanneet hyvä kirkkoherra Henna ensimmäisen kerran lähes neljännesvuosisata sitten, kun pohdit teologian opintojen aloittamista. Tuntuu hienolta, että tänä juhlapäivänä voimme yhdessä iloita siitä, mihin taannoiset pohdintasi ja Jumala itse ovat sinut johtaneet.

Hyvä kirkkoherra Henna, sinä olet julkisesti esittänyt etukäteen toiveen, että tänään sinulle ei tuotaisi lahjoja tai kukkia. Toiveesi oli, että otat lahjojen sijaan vastaan sukkalankoja, jotka ajan myötä muuttuvat villasukiksi, jotka lämmittävät käyttäjiensä varpaita.

Ajatelkaapa hyvät seurakuntalaiset, mikä toive! Toiveesi kertoo paljon sinusta Henna kirkkoherrana. Monet kirkkoherrat kyllä saavat vastaanottaa paljon villasukkia, mutta sinä, Henna, neulot niitä muille. Kirkkoherran virka on palveluvirka. Sinä taidat sen erityisen hyvin ymmärtää.

En tiedä, kuinka monelle villasukkia meinaat neuloa, mutta ajattelin, että haluan varmistaa sinun omien askeleidesi lämpivyyden ja kestokyvyn tulevina vuosina. Siksi hyvä kirkkoherra Henna, minä annan sinulle sukkalankoja ja niiden mukana erityisen ohjeen – nämä sukat sinun pitää tehdä itsellesi.

**

Uusi kirkkoherra asettuu aina osaksi ketjua. Se ketju on täällä Myrskylän seurakunnassa hyvinkin pitkä. Jo 1600-luvulla perustettu seurakunta on nähnyt monenlaisia kirkkoherroja ja monenlaisia aikoja. Nyt on neulovan kirkkoherran aika.

Ajan kerrostumat ja erilaiset merkit näkyvät tässä kirkossa lukemattomilla tavoilla. Itse kirkkorakennus on valmistunut vuonna 1803. Alttaritaulu on lahjoitettu seurakuntaan vuonna 1901. Urut on rakennettu vuonna 1776. Tästä saarnastuolista löytyy merkintä korjauksesta vuodelta 1682. Krusifiksi on ilmeisesti vielä saarnastuoliakin vanhempi.

Eri vuosisatojen esineistö tässä Myrskylän kirkossa muistuttaa siitä, että jokainen aika jättää oman jälkensä.

**

Tänään, kun tässä kirkossa kohtaavat monet vuosisadat ja samalla alkaa uusi vaihe seurakunnan elämässä, haluan pysähtyä kolmen kysymyksen äärelle.

Mitä merkkejä aika jättää meihin? Minkä merkin Jumala on antanut meille? Ja mitä tämä Jumalan merkki merkitsee tälle seurakunnalle tänään?

Mitä merkkejä aika jättää meihin?

Aika jättää jälkensä paitsi kirkkojen seiniin myös meihin ihmisiin. Sen huomaa joskus aivan yllättäen. Kun katsoo omaa vanhaa valokuvaa ja ihmettelee, mihin kaikki nuo vuodet ovat menneet. Kun huomaa, että omat sisarukset tai omat vanhemmat ovat vanhentuneet. Tai kun katsoo lasta, joka vasta äsken opetteli kävelemään ja onkin jo lähdössä maailmalle.

Ajan kulumisessa on jotakin kaunista ja samalla haikeaa.

Vuosien myötä elämään kertyy paljon sellaisia ajan merkkejä, mistä voi olla kiitollinen. Ihmisiä, kohtaamisia, rakkautta ja yhteisiä muistoja. Mutta myös sellaisia ajan merkkejä, joiden muistaminen tekee kipeää.

Me emme kaikki elä samaa aikaa samalla tavalla. Toiselle vuosi on mennyt nopeasti, toiselle se on ollut pitkä ja raskas. Jonkun elämässä on alkamisen aika, toisen elämässä luopumisen aika.

Aikaa ja ajan merkkejä ei voi hallita. Vaikka viime yönä siirsimme kelloja tunnin taaksepäin, elämässä emme voi tehdä samoin. Emme voi saada takaisin menetettyjä vuosia emmekä palata muuttamaan sitä, mikä on jo tapahtunut.

Kun katselemme ajan merkkejä omassa elämässämme ja ympäröivässä maailmassa, huomaamme jotakin yhteistä. Me emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Juuri siksi ihmisyyteen kuuluu halu etsiä merkkejä. Jotakin, mikä antaisi varmuutta. Jotakin, mikä kertoisi, että kaiken muuttumisen keskellä elämä on sittenkin turvallisissa käsissä.

Minkä merkin Jumala on antanut meille?

Päivän evankeliumissa Jeesuksen luo tulee fariseuksia ja saddukeuksia. He pyytävät Jeesusta näyttämään merkin taivaasta. He haluavat jotakin suurta ja kiistatonta. Jotakin, mikä osoittaisi, että Jeesus todella toimii Jumalan voimalla.

Evankeliumi kertoo, että he halusivat panna Jeesuksen koetukselle. He eivät siis vain kyselleet uteliaina, vaan vaativat Jeesusta osoittamaan valtansa heidän asettamillaan ehdoilla.

Jeesus vastaa puhumalla säästä. Hänen kuulijansa osaavat päätellä taivaan väreistä, millainen ilma on tulossa. Mutta he eivät tunnista oman aikansa tärkeintä merkkiä. Heidän edessään seisoo Jeesus itse. Jumala on tullut heidän keskelleen, mutta he eivät tunnista häntä. He odottavat jotakin muuta. Jotakin suurempaa, näyttävämpää, vakuuttavampaa.

Jeesus ei kuitenkaan anna heidän vaatimaansa merkkiä. Hän sanoo, että heille annetaan vain Joonan merkki. Joonan merkki viittaa Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tässä on päivän evankeliumin suuri yllätys. Ihmiset pyytävät merkkiä taivaasta. Jeesus antaa merkin, joka vie maan syvyyteen.

Ihminen katsoo ylöspäin ja etsii Jumalan suuruutta. Jumala tulee alaspäin, ihmisen luokse. Me etsimme Jumalaa korkeuksista. Haluaisimme nähdä jotakin suurta, ihmeellistä ja kiistatonta. Jotakin, mikä poistaisi epävarmuutemme ja saisi meidät vakuuttumaan siitä, että Jumala todella pitää huolta maailmastaan.

Mutta Jumala ei tule luoksemme vain voimassa ja kirkkaudessa. Hän tulee pieneksi lapseksi. Hän syntyy keskelle tavallista ihmiselämää.

Jumala ei jää korkeuksiin katselemaan ihmisten elämää. Hän tulee alas, kaikkein syvimmälle asti.

**

Martti Lutherin opetuksessa juuri tämä oli yksi uskon keskeisimmistä oivalluksista. Jumalaa ei pidä etsiä vain suuruudesta, voimasta ja menestyksestä. Jumala ilmoittaa itsensä ristiinnaulitussa Kristuksessa.

Jumalan voima tulee näkyviin heikkoudessa. Hänen rakkautensa ulottuu sinne, missä ihminen ei enää itse jaksa. Hänen armonsa ei riipu siitä, kuinka vahvoja tai onnistuneita me olemme.

Me etsimme merkkejä, jotka kertoisivat, mitä meille tapahtuu. Jumala antaa merkin, joka kertoo, mitä hän on tehnyt meidän puolestamme.

Mitä tämä merkki merkitsee tälle seurakunnalle tänään?

Hyvät myrskyläläiset,

Kirkon elämässä on paljon sellaista, mistä on syytä kantaa huolta. On hoidettava taloutta, pidettävä huolta rakennuksista, suunniteltava toimintaa ja etsittävä tapoja kohdata ihmisiä muuttuvassa maailmassa. Mutta kirkon syvin tehtävä ei ole pitää esillä taloutta, hallintoa tai rakennuksia. Sen tehtävä on pitää esillä Kristusta.

Hyvä kirkkoherra Henna,

sinua ei ole kutsuttu pysäyttämään aikaa. Sinua ei ole kutsuttu palauttamaan menneitä vuosia. Eikä sinua ole kutsuttu tietämään, millainen tämän seurakunnan tulevaisuus on.

Kirkko ei elä ennusteista vaan lupauksesta. Kristus on luvannut olla omiensa kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti. Ei vain hyvinä päivinä, jolloin kaikki näyttää valoisalta. Vaan kaikkina päivinä. Myös tavallisina ja raskaina päivinä. Myös silloin, kun tulevaisuus on epävarma.

Tämä on kristillisen toivon perusta. Ei se, että kaikki varmasti menee hyvin, vaan se, ettei Jumala jätä meitä yksin.

**

Rakkaat myrskyläläiset, hyvä kirkkoherra Henna,

Emme vielä tiedä, millaiset sukat kaikista näistä tänään saatavista langoista syntyvät. Mutta tiedämme, mitä varten niitä neulotaan: että joku toinen saisi lämpöä.

Emme myöskään tiedä, mitä kaikkea tämän seurakunnan tulevat vuodet tuovat. Mutta tiedämme, mitä varten tämä seurakunta on olemassa.

Että täällä olisi paikka sille, joka etsii. Että täällä olisi lohdutus sille, joka suree. Että täällä olisi anteeksiantamus sille, joka kantaa syyllisyyttä. Että täällä olisi toivo sille, joka ei enää itse jaksa toivoa.

Aikojen keskellä on yksi merkki, joka ei katoa. Kristuksen risti.

Se kertoo rakkaudesta, joka ei väisty kärsimyksen edessä. Armosta, joka ei lopu ihmisen voimien loppuessa. Ja elämästä, jota kuolemakaan ei voi voittaa.

Ja siksi, hyvä Henna, saat astua tehtävääsi rohkeasti. Ja siksi, rakkaat myrskyläläiset, saatte katsoa tulevaisuuteen luottavaisesti.

Me emme tiedä, mitä huominen tuo. Mutta me tiedämme, kuka tulee huomiseen meidän kanssamme.

Kristus on merkki. Kaikkien aikojen merkki. Eilen, tänään ja iankaikkisesti.

Aamen.