Miltä mahtoi Pietarista tuntua joutuessaan julkisen tentin kohteeksi? Hän vastaa oikein ja silti Jeesus jatkaa tivaamistaan. Ystävät jännittävät ympärillä, miten tuo kaikki päättyy. Pietari on – ehkä tietämättään – keskellä työhönottohaastattelua. Pietari vastaa, ja silti Jeesus jatkaa yhtä samaa kysymystään. Lopulta työhönottokutsu tulee: ”Ruoki, kaitse, ravitse.”
Kuulostelen Pietaria, kuvittelen häntä seisomassa tuossa tentissä aamuvarhaisella rantanuotiolla, tuijottavien silmäparien edessä. Miksi tuo paikallaan junnaava vuorosanojen pallottelu? Onko Jeesus tässä kiusallinen jankuttaja, jolle selkeä sana ei riitä? Vai – kohtaako Pietari, ja minä hänen seurassaan – viisaan ihmistuntijan ja armollisen Vapahtajan?
Jeesus on tarjoamassa Pietarille tärkeää tehtävää ja suurta vastuuta. – Mutta jotakin ennen sitä on vielä kohdattava. Pietari kantoi itsessään häpeällistä muistoa: ratkaisevalla hetkellä hän oli kieltänyt Vapahtajansa. Peloissaan hän vakuutti pääsiäisnuotiolla ” en tunne sitä miestä”. Voisiko hän nyt ottaa vastaan tehtävän; voisiko, jos työntäisi mielestään pois tuon harmittavan, syyllisyyttäkin aiheuttavan muiston? Voisiko ottaa vastaan työn Häneltä, jonka kerran oli katalasti pettänyt? Miksi Jeesus edes luottaisi häneen?
Jeesus ei nolaa julkisesti. Ei vaadi menneestä tilille kaiken kansan keskellä. Jeesuksen ja Pietarin kolmen kysymyksen syy aukeaa syvimmiltään vain heille kahdelle: menneen saa kohdata hienovaraisesti. Pietari saa korjaavan kokemuksen: hänelle tarjotaan uusi mahdollisuus vastata myönteisesti. Kolmen kieltämisen häpeällinen muisto iltanuotiolla vaihtuu helpottavaan kokemukseen kolmesta myöntävästä vastauksesta rantahiilloksella.
Tässä kohtaamisessa aavistamme jotakin kristinuskon ytimestä: vastuuta annetaan ja mukaan kutsutaan heitä, joiden muistoihin mahtuu myös häpeällisiä hetkiä ja joiden elämänkaari ei ole esikuvallisen rikkeetön. Sellaisille Jeesus tarjoaa töitä, hyvän tekemisen mahdollisuuksia. Sellaisia Jumalan valtakunta tarvitsee. Sellaisia kutsutaan ravitsemaan nälkäisiä, etsimään syrjään sysättyjä, kutsumaan osallisuuteen kaikkia, jotka kaipaavat. Eilisen vangiksi tai epäonnistumisen lamaannuttamaksi ei tarvitse jäädä. Aina saa uuden mahdollisuuden: ”Rakastatko nyt, haluatko nyt tulla mukaan ja kuulua joukkoon?”
Jumalan valtakunnassa työhönottohaastattelun ydin paljastuu Jeesuksen kysymyksessä: ”Rakastatko minua?” Jeesus ei tivaa uskon vahvuutta, tiedon syvyyttä eikä edes näyttöä tulevan työn tekemisen tuloksellisuudesta. Ydinkysymys on ”rakastatko”.
Kyse on siis asenteesta. Rakkaus Ylösnousseeseen Kristukseen riittää. Se avaa osallisuuden Jumalan valtakuntaan, jossa on tarjolla armo ja anteeksiantamus. Mikään häpeä, syyllisyys tai erehdys ei voi eikä saa himmentää armon aurinkoa. Meiltä ei kysytä, oletko hyvä ja ansioitunut. Lupaatko onnistua ja saada aikaan paljon hyvää? Ei. Meiltä kysytään vain, rakastatko? Ei edes rakkauden mittaa, määrää ja syvyyttä testata.
Mihin tähän kysymykseen annettu myönteinen vastaus meitä kuljettaa? Pietari – vastattuaan myönteisesti – sai tehtäväkuvauksen, joka tiivistyy sanoihin, jotka kuvaavat huolenpitoa, välittämistä, yhteisestä hyvästä jakamista. Ravitse, ruoki, kaitse. Jeesuksen tarjoama työnkuvaus on teonsanoja. Tekemistä toisten kanssa ja toisten hyväksi. Toisten huomaamista ja heidän huomioimistaan.
Työhönottohaastattelu päätyy sanoihin ”Seuraa minua.” Liikkeelle lähtemistä ja eteenpäin kulkemista avoimin mielin: tarkkaan määriteltyä osoitetta, kaupungin nimeä tai muuta kohdetta ei anneta. ”Seuraa minua. ”Minne me tiedämme Jeesuksen kulkeneen ja missä Hän kertoi olevansa löydettävissä? Sisätiloista ja sisäpiireistä on lähdettävä ulkopuolelle leirin. Yltäkylläisten pöydistä ja itseriittoisten salongeista on kuljettava sinne, missä nälkäiset, vangitut, peloissaan värisevät ja toivonsa menettäneet etsivät ruokaa ja rakkautta.
Jumalan valtakunnassa jokaista tarvitaan.
Jokaiselle kuuluu ravinto ja jokaista kutsutaan ruokkimaan.
Jokaiselle kuuluu armo ja jokaista kutsutaan armahtamaan.
Jokaiselle kuuluu toivo ja jokaista kutsutaan levittämään toivon ilmapiiriä keskuuteemme.