Helsingin tuomiokirkkoseurakunnassa valitaan uusi kirkkoherra. Vaaleissa pääsevät äänestämään kaikki seurakuntalaiset.

Kirkko ja kaupunki teki vaaleista hyvän jutun. Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran eli tuomiorovastin vaali on paitsi seurakunnan myös koko kaupungin kannalta erityisen tärkeä ja näkyvä valinta, siksi laitan tähän vielä muutamia omia ajatuksiani aiheesta.

Vaalien aikataulua ei ole vielä päätetty, mutta mahdollisesti tämän vuoden lopulla kaikki äänioikeutetut tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntalaiset pääsevät äänestämään ja valitsemaan itselleen kirkkoherraa. Aikatauluja suunnitellaan seurakunnan kanssa.

Perinteisesti seurakuntalaiset ovat saaneet äänestää omasta kirkkoherrastaan. Viimeisten kymmenen vuoden aikana kirkkolainsäädäntö on mahdollistanut myös välillisen vaalin, jossa seurakuntalaisten sijasta seurakuntaneuvosto tai kirkkovaltuusto valitsee kirkkoherran. Ensisijainen vaihtoehto on kansanvaali, mutta seurakuntaneuvoston pyynnöstä tuomiokapituli voi harkintansa mukaisesti päättää myös välillisestä vaalista. Molemmissa vaalitavoissa on puolensa.

Kansanvaalissa toimitaan ehdokkaiden kelpoisuuden ja pätevyyden arvioinnin osalta samalla tavalla kuin välillisissä vaaleissa. Hakijoiden taitoa, kykyä ja osaamista arvioidaan tuomiokapitulissa seurakuntaneuvoston määrittämien viran erityisten tarpeiden valossa. Arvioinnin välineinä ovat hakemukset, haastattelut ja tarvittaessa soveltuvuusarvioinnit. Näiden perusteella tuomiokapituli asettaa vaalisijoille kolme pätevintä hakijaa, joista jokainen äänestysikäinen tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntalainen saa äänestää mielestänsä parasta ehdokasta.

Itse olen ollut aina sitä mieltä, että oikeus kirkkoherran valintaan kuuluu koko seurakunnalle eikä sitä pidä vähin perustein ottaa heiltä pois. Tavalliset seurakuntalaiset saavat valita itselleen sopivan kirkkoherran, joka myös omilla kasvoillaan edustaa koko seurakuntaa – on oman kulmakunnan paimen. Itse pidän siitä, että vaalin aikana seurakunnalle syntyy hyvä ja luonteva mahdollisuus kertoa itsestään ja toiminnastaan, sitouttaa väkeä mukaan. Kandidaatit saavat aidosti olla kiinnostuneita seurakuntalaisista, kuulla heitä ja tutustua kunnolla alueen kysymyksiin, ihmisiin ja yhteistyökumppaneihin. Seurakuntalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat tällöin laajat eikä valinta tapahdu vain pienessä piirissä. Tavallisten seurakuntalaisten mielipiteitä ja valtaa ei pidä pelätä, vaan niistä on syytä olla iloinen.

Hyviin kansanvaaleihin kuuluu laajaa viestintää, vaalipaneeleita, kohtaamisia ja keskusteluja eri puolilla seurakuntaa ja eri-ikäisten kanssa sekä tietenkin perinteiset vaalisaarnat, jotka tarjoavat mahdollisuuden nähdä kaikki kandidaatit jumalanpalveluksessa. Seurakuntalaisilla pitää olla mahdollisuus haastatella ja haastaa hakijoita. Vastaavasti tuomiorovastilla pitää olla halua ja rohkeutta kohdata ja kiinnostua ihmisistä.

Henkilövaalit synnyttävät nostetta ja mahdollisuuden luoda keskustelua koko seurakunnan työn sisällöistä, painotuksista ja tavoista. Äänestysprosentit ovat sekä seurakuntaneuvostojen ja kirkkovaltuustojen että kirkkoherravaalien kohdalla olleet matalia. Edellisestä tuomiorovastin kansanvaalista on 20 vuotta. Silloin äänestysaktiivisuuden mataluus osittain selittyi sillä, että valituskierroksen johdosta vaali viivästyi noin parilla vuodella ja vaalissa käytetty äänioikeutettujen luettelo oli vastaavasti parin vuoden takainen. Nykylainsäädännön mukaan tällainen viivästyminen ei ole enää mahdollista. Nyt on siis kaikki mahdollisuudet hyvään, kaikki seurakuntalaiset mukaan kutsuvaan avoimeen uuden tuomiorovastin valintaan.

Tuomiokirkkoseurakunta on täynnä mahdollisuuksia. Toivon, että tähän tehtävään tulee paljon hakijoita!

Hakuaikaa on 18.6.2025 asti, tarkemmat tiedot löytyvät Kirkkorekrystä.