Piispa Teemu Laajasalon saarna helatorstaina ordinaatiomessussa 29.5.2025 klo 10 Helsingin tuomiokirkossa

 

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”
Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.

Mark. 16:14–20 

 

Hyvät helatorstain sanankuulijat, hyvät juhlapäivän viettäjät, rakkaat vihittävät Ida, Anni, Ville, Markus, Alisa, Olavi, Jari, Helmi, Inka, Nea ja Maria,

me elämme pienten merkkien – siis hymiöiden ja emojien – aikaa. Meillä on käytössämme tuhansia pieniä kuvia, joilla viestimme toisillemme asioita, joita emme osaa tai jaksa sanoa sanoin. Tuhansien kuvien joukossa yksi pieni kuva hallitsee ylitse muiden: sydän. Se on kaikkialla; viestien lopussa, kuvateksteissä. Kommenteissa, kun ei keksi mitään muuta sanottavaa.

Mutta mitä tuo pieni sydän oikeastaan tarkoittaa? Joskus se tarkoittaa: “Kiitos.” Joskus: “Olen täällä.” Joskus: “Otan osaa.” Joskus se tarkoittaa: “Rakastan sinua.” Ja joskus – aivan vahingossa – se tarkoittaa vastaanottajalle muuta kuin lähettäjälle.

Sydän-emoji on yksinkertainen, mutta se herättää meissä paljon. Se voi ilahduttaa, koskettaa, hämmentää tai jopa nolostuttaa. Yksi pieni merkki – mutta tunteiden koko kirjo. Ja se kertoo meille jotain syvää: sydän on paljon enemmän kuin merkki merkkien joukossa.

Oletteko huomanneet, että myös puhutussa kielessämme sydän sopii moneen paikkaan. Me sanomme: “Hänellä on hyvä sydän.” “Hän puhui suoraan sydämestä.” “Puhumme sydämemme kyllyydestä.” “Kuuntelemme sydäntämme.” Toteamme: “Hänellä on kylmä sydän.” “Sydämeni pakahtuu.” “Hän otti asian sydämelleen.” “Hän sai sydämeni sulamaan.”

Yhdessä kielikuvassa sydän on lämmin, toisessa raskas, kolmannessa täynnä. Se on ilon ja kivun, rohkeuden ja rakkauden paikka. Meidän kielessämme ja Raamatun kielessä sydän on ihmisen sisin, paikka jossa ajatellaan, valitaan, uskotaan ja rakastetaan.

Hyvät sanankuulijat,

tämän päivän evankeliumissa Jeesus puhuu sydämestä. Jeesuksen opetuslapsille kohdennetuissa moitteen sanoissa on erityinen sana. Raamatussa kirjoitetaan: “Hän moitti heitä heidän epäuskostaan ja kovasydämisyydestään, kun he eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseena.” Hän moitti heitä kovasydämisyydestään.

Kovasydämisyys. Vanha kirkkoraamattu puhuu sydämen kankiudesta. Alkukielessä kreikaksi sana on sklerokardia. Skleros tarkoittaa kovaa, kardia sydäntä. Kova sydän on sydän, joka ei anna periksi. Sydän, josta ei mene mikään läpi. Sydän, joka on suljettu.

Kovasydämisyys voi tarkoittaa monia asioita. Kovasydämisyyttä on ainakin kolmea lajia.

Ensinnäkin on biologista kovasydämisyyttä. Biologinen kovasydämisyys on lääketieteellinen ilmiö – esimerkiksi ateroskleroosi, jossa suonet ja sydän kovettuvat, kalkkeutuvat. Se ei tapahdu kerralla, vaan ajan myötä. Elämä jatkuu normaalisti pitkään, mutta lopulta kovettunut sydän ei enää jaksa.

Toisaalta kovasydämisyys voi olla moraalista. Moraalinen kovasydämisyys näkyy arjessa usein hiljaisena kovuutena, joka syntyy uupumisesta tai pettymyksistä. Se näkyy, kun joku ei enää jaksa kohdata toista ihmistä. Kun jälleen kerran samalta ihmiseltä tulee avunpyyntö, sydän voi kovettua ja huomaat ajattelevasi: “Laitapa nyt itse asiasi kuntoon.” Se näkyy, kun joku jää yksin, mutta me emme enää tunne huolta – emme ehkä edes huomaa. Se näkyy, kun työpaikalla joku muuttuu näkymättömäksi, tai kun läheinen sairastuu, mutta emme enää viitsi soittaa. Se näkyy, kun maailman sotien ja kärsimysten uutiskuvat eivät enää kosketa.

Kovasydämisyys voi olla pientä välinpitämättömyyttä, joka ei tunnu miltään – mutta jonka kovuuden toinen tuntee kylmänä vetona sielussaan. Ja joskus se kasvaa.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesuksen sanat kovasydämisyydestä eivät kuitenkaan liity biologiaan tai moraaliin. Jeesus ei ole siis pitämässä opetuslapsille sydänlääketieteen johdantokurssia eikä etiikan alkeisopetusta. Jeesus puhuu päivän evankeliumissa hengellisestä kovasydämisyydestä.

Hengellinen kovasydämisyys on kaikkein vaikeimmin tunnistettavissa. Se ei välttämättä näy ulospäin. Se ei tarkoita sitä, että ihminen olisi julkea tai epärehellinen. Päinvastoin, usein se asuu rehellisen, mutta haavoitetun ihmisen sisimmässä. Hengellinen kovasydämisyys voi näkyä siinä, että emme enää odota Jumalalta mitään. Että emme enää jaksa uskoa, että evankeliumi voisi olla totta minulle. Että olemme kuulleet armon sanan niin monta kertaa, että se ei enää kosketa.

Hengellinen kovasydämisyys voi näyttäytyä myös niin, että vaadimme lähimmäiseltämme jotain sellaista, mitä meidän pitäisi vaatia Kristukselta. Saarnaamme lakia, mutta unohdamme evankeliumin. Luulemme avaavamme ihmisten korvia, mutta omalla puheellamme suljemme niitä. Ajattelemme vapauttavamme ihmisiä, mutta tosiasiallisesti vangitsemme heitä.

Hengellinen kovasydämisyys voi salakavalasti muuttaa vieraan vanhurskauden omavanhurskaudeksi – väittää, että taivaan lahjat pitääkin löytyä meidän omista varastoistamme. Kovasydämisyys voi näyttäytyä myös jalossa valepuvussa. Paheet voidaan esittää hyveinä. Evankeliumi voidaan typistää etiikaksi.

Kuitenkin juuri tässä kohdassa kuuluu hengellisesti kovasydämisille Raamatun lupaus: ”Minä otan pois kivisydämen ja annan tilalle elävän sydämen.” (Hes. 36: 26) Evankeliumi ei vaadi, se lahjoittaa. Se ei työnnä, vaan kutsuu. Ja vaikka sydän olisi miten kova, evankeliumin ytimessä ei ole meidän sydämemme, vaan Kristuksen sydän.

Meidän oppimme ytimessä ei ole laki, vaan evankeliumi. Ihminen ei pelastu hyvien sydämen tunteidensa perusteella. Hyvät teot eivät ole pelastuksen edellytys, vaan sen seuraus. Martti Lutherin mukaan sydän ei pelastu siksi, että se olisi hurskas, vaan siksi, että se tarttuu Kristukseen uskolla. Ja kun sydän on saanut levätä evankeliumissa, se alkaa kantaa hedelmää: rakkautta, myötätuntoa, tekoja, jotka eivät ole itsetarkoitus vaan lahjan heijastus.

Rakkaat vihittävät, Hyvät Ida, Anni, Ville, Markus, Alisa, Olavi, Jari, Helmi, Inka, Nea ja Maria,

tässä evankeliumissa on Jeesuksen opetuslasten, Hänen lähettämien seuraajiensa, kannalta yksi ihmeellinen piirre. Jeesus antaa evankeliumin viemisen tehtävän ihmisille, joita hän on juuri moittinut. Jeesus on lähettämässä niitä ihmisiä, joita hän on edellisessä jakeessa soimannut ja arvostellut. Evankeliumissa sanotaan: ”Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena.”

Jeesus siis antaa evankeliumin viemisen tehtävän ihmisille, jotka ovat aiheuttaneet Hänelle pettymyksen. Juuri näitä ihmisiä Jeesus kutsuu vahvistamaan toisten ihmisten uskoa. Juuri näille ihmisille Jeesus antaa tehtävän, jossa on kyse elämästä ja kuolemasta.

Juuri näille ihmisille Jeesus uskoo tehtävän kutsua iankaikkisuuteen ja varoittaa kadotuksesta. Ihmisille, jotka ovat ennen tehtävänantoa todistaneet, että he eivät ole ymmärtäneet oikein. Ensimmäisenä helatorstaina Jeesus siis antaa tehtävän ihmisille, joihin hän on jo valmiiksi pettynyt.

Kaksi tuhatta vuotta myöhemmin, tänä helatorstaina tässä kirkossa, Jeesus puhuu teille. Ei moitteena, vaan kutsuna.

Hän ei kysy, onko sydämenne täydellinen. Hän kysyy: onko sydämenne auki?

Pappeus ei ole sydämen kovettamista tai pehmentämistä – se on sydämen avaamista Jumalalle ja ihmisille.

Siksi rohkaisen sinua:

Ole sinä se, jonka sydän uskaltaa vielä uskoa. Ole sinä se, joka ei pelkää itkeä ja iloita toisten rinnalla. Ole sinä se, joka kantaa toisten taakkoja – ei raskaudella, vaan Kristuksen voimalla.

Ole sinä se, joka uskaltaa olla keskeneräinen, mutta avoin. Ole sinä se, joka ei jää oman uskonsa varaan, vaan turvautuu siihen, että Jumalan sydän on suurempi kuin meidän. Ole sinä se, joka tietää, että vaikka oma sydän olisi jäässä, Jumalan sydän on aina lämmin.

Sydän-emojilla voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Mutta Kristuksen sydämellä on yksi ainoa viesti: “Tässä on koko sydämeni – sinun puolestasi.”

Aamen.