Piispa Teemu Laajasalon puhe Open Doors -järjestön 10-vuotisjuhlassa Temppeliaukion kirkossa 25.10.2025 klo 18
Arvoisa juhlayleisö, rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa,
hyvät Open Doors -ystävät, ärade festpublik, Dear friends,
Tämä on kiitoksen ja juhlan päivä.
Kymmenen vuotta Open Doorsin palvelua merkitsee kymmentä vuotta rukousta, kymmentä vuotta tietoisuuden lisäämistä ja kymmentä vuotta sydänten avaamista Kristuksen kärsivälle ruumiille.
Tänään juhlimme Valoa, joka ei ole sammunut, vaikka monissa maissa sitä on yritetty sammuttaa.Tänään me juhlimme Kristuksen kirkkoa, joka on elossa – myös siellä, missä se yritetään tappaa.
***
Hyvä juhlaväki,
apostoli Paavali kirjoittaa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä:
” Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet.” (1. Kor. 12:26).
Kirkko on Kristuksen ruumis. Kristuksen ruumis on yksi. Sen elämä on jaettua elämää, sen kipu on jaettua kipua.
Puhumme usein myötätunnosta tai lähimmäisen murheiden huomaamisesta ja ymmärtämisestä. Mutta kristittyjen kesken voimme puhua kanssakärsimisestä. Saksaksi sana olisi Mitleid tai mitleiden, siis mukana kärsimistä. Suomeksi sana kuulostaa hieman vanhahtavalta tai vieraalta, mutta se kuvaa oivasti Kristuksen ruumiin todellista yhteyttä, siis meidän kristittyjen yhteyttä. Me kristityt olemme jokainen saman ruumiin jäseniä.
Kun Kristuksen ruumis kärsii Nigeriassa, Pohjois-Koreassa tai Pakistanissa – se kipu sattuu ja sen pitää sattua myös täällä Suomessa. Ja kun me rukoilemme heidän puolestaan, rukous ei nouse erillisesti, vaan se nousee samasta hengestä, joka yhdistää meidät yhdeksi.
Kristuksen ruumis ei ole koskaan pelkästään näkyvä yhteisö. Se on hengellinen todellisuus, joka ylittää kansat ja rajat. Kun yksi jäsen kärsii, koko ruumis on haavoitettu – mutta samalla: koko ruumis on elävä, koska Kristuksen rakkaus virtaa läpi sen jokaisen jäsenen.
***
Hyvät ystävät,
Open Doors on tehnyt tämän yhteyden näkyväksi. Te olette hermosto, joka välittää viestin kärsivästä jäsenestä muille osille ruumista. Te olette tuoneet kärsivän kirkon äänen meidän korviimme. Te olette muistuttaneet meitä siitä, että rukous vainottujen puolesta, huoli etäämmällä olevista jäsenistä, on jokaisen kristityn olemus ja tehtävä.
Open Doors on hermosto, joka välittää viestiä molempiin suuntiin. Vainotut kristityt eivät ole vain autettavia. Kristittyjen yhteys ei ole yksisuuntainen auttamisen tie, vaan kaksisuuntainen katu, kaksisuuntainen todistuksen tie. He tarvitsevat meitä ja me tarvitsemme heitä.
Vainotut kristityt ovat opettajia.
He opettavat meille uskosta, joka ei riipu turvallisuudesta, vaan uskollisuudesta.
He opettavat meille toivosta, joka ei elä olosuhteista, vaan Kristuksen läsnäolosta.
He opettavat meille rukouksesta, joka lausutaan hiljaa ja kyyneleiden läpi, mutta jonka Jumala taivaassa kuulee erityisen kirkkaasti ja kovaa.
Juuri tästä syystä tässä juhlapäivässä kaikuvatJeesuksen sanat Vuorisaarnassa myös meille kirkkaasti ja kovaa:
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. (Matt. 5: 10)
Vainottujen kristittyjen todistus on tämän autuuden todistus.
He eivät julista menestystä, vaan toivoa.
He eivät kanna kruunua, vaan ristiä.
Ja juuri tässä on taivaan valtakunnan kansalaisten salaisuus: siellä, missä maailma näkee tappion, Jumala näkee kirkkauden.
***
Rakkaat ystävät,kun tänään juhlimme Open Doorsin 10 vuotta, emme juhli vain yhden upean järjestön ja sen upeiden työntekijöiden ja lahjoittajien saavutuksia.Me juhlimme yhteyttä, joka on syvempi kuin mikään raja tai kieli.
Me juhlimme rukousta, joka ylittää vankilan muurit ja suljetut rajat.
Me juhlimme uskoa, jota eivät sammuta uhkaukset, olosuhteet eivätkä aseet.
Me juhlimme toivoa, joka nousee raunioista ja jatkaa riemulauluaan pimeydessä.
Me juhlimme rakkautta, joka sitoo meidät toisiimme, vaikka emme tunne toistemme kasvoja.
Me juhlimme Kristusta, joka on läsnä kaikissa kärsivissä jäsenissään ja joka tekee haavoista pyhiä.
Aamen.