Piispa Teemu Laajasalon saarna jouluaaton hartaudessa Helsingin tuomiokirkossa 24.12.2025 klo 15.30
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.
Luuk. 2:1–14
Rakkaat ystävät,
hyvää joulua jokaiseen penkkiin ja aivan jokaiselle! Onpa upeaa nähdä kotikirkko täynnä väkeä. Sydämellisesti tervetuloa, olen teistä jokaisesta erityisen iloinen.
Olen joulukirjeessäni ja parissa somevideossa tänne kutsunut porukkaa. Erityisavustajani Satu Huttunen sanoi, että minulla on kaikkien tilaisuuksien osalta aina ylikorostunut huoli siitä, että tuleehan varmasti ihmisiä riittävästi paikalle.
Satu sanoi, että olen varmistanut häneltä niin moneen kertaan, että onhan ihmisiä kutsuttu tämän syksyn eri tilaisuuksiin, että hän näkee jo unta, että vielä minun hautajaisissanikin hänelle on iskostunut huoli siitä, että minä arkusta vaadin ja kysyn, että onhan väkeä kutsuttu kirkkoon riittävän aktiivisesti.
Se on vähän liioitellusti sanottu. Ainakin osittain.
Mutta nyt kun asia tuli puheeksi niin tervetuloa myös niihin juhliin! Siis sitten, kunhan aika ja paikka selviävät. Kuorolle kanssa sydämellisesti tervetuloa.
Mutta hyvät ystävät, vasta kun aika ja paikka on selvillä. Ajalla ja paikalla on väliä.
Hyvät sanankuulijat, rakkaat hiippakuntalaiset, hyvä koko joulukirkkoväki,
missä olit, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa vuonna 1995? Missä olit, kun kuulit prinsessa Dianan kuolleen tai presidentti Trumpin voittaneen ensimmäistä kertaa vaalit? Missä olit, kun lentokoneet iskivät World Trade Centeriin New Yorkissa?
Historian käännekohdissa yhdistyvät hetki ja paikka. Me ihmiset muistamme hyvinkin tarkkaan kansalliset ja kansainväliset käännekohdat. Muistamme hetket, jotka ovat pysäyttäneet koko maailman. Osaamme usein myös kertoa oman paikkamme noissa hetkissä.
Viime vuosina minusta on tuntunut, että käännekohdat ovat tämän ajan sukupolvikokemus. Maailma ei tunnu samalta kuin vielä joitakin vuosia sitten. Tuuli on kääntynyt paitsi idässä myös lännessä. Arvaamattomuus on ottanut ennakoitavuuden paikan. Muutaman vuoden aikana on kertynyt tarpeettoman monta ”missä olit silloin kun” -hetkeä.
Maailmanhistorian käännekohtien tunnistaminen ei ole aina helppoa. Usein vasta jälkikäteen historioitsijat nimeävät ja tunnistavat aikakausia, niiden rajoja ja käännekohtia. Oman aikansa erityisyydelle sokeiden aikalaisten tehtäväksi jää usein vain jälkiviisaus. Silti, kun riittävän iso käänne tapahtuu maailmassa, me muistamme kyllä jälkikäteen hetken – ja me muistamme myös paikan, missä itse silloin olimme.
***
Rakkaat kirkkovieraat,
entäpä jos kysymys kuuluisikin toisin päin: Missä olit, kun sinun oman elämäsi merkittävin käännekohta tapahtui?
Eräs toimittaja kysyi aikoinaan tätä minulta ja menin hetkeksi mykäksi – itselleni hyvin epätyypillisesti.
Jos kysyjä olisi pyytänyt minua luettelemaan oman elämäni viisi tai edes kolme merkittävintä käännekohtaa niin vastaaminen olisi ollut paljon helpompaa. Mutta miten voisin sanoa vain yhden? Vaikeuden ohella tunnistin itsessäni varautuneisuuden; tajusin, että tässä kannattaa olla varuillaan, mitä omasta yksityisyydestään haluaa paljastaa.
Ilmeinen vastaus kysymykseen olisi tietenkin elämän iloisimmat käänteet: lasten syntymä, avioliitto, jonkin opiskelu- tai työpaikan saaminen tai joku ikimuistoinen juhlahetki. Virkaan ja hurskaustavoitteisiin sopiva puhdasoppinen vastaus olisi varmasti ollut omasta kasteesta puhuminen.
Näistä pohdinnoista huolimatta huomasin, että en osannut vastata. Mykistymiseni johtui siitä, että ehkäpä elämän käännekohta ei sittenkään sananmukaisesti ole kuitenkaan mitään edellä mainitun kaltaista. Se ei oikein tyhjenny suureen onnistumiseen tai unelmien täyttymiseen.
Monet onnellisimmat elämänkäänteet ovat jollain tavalla ennustettavissa tai ennakoitavissa. Niihin on voinut liittyä voimakasta odotusta ja jännitystä, mutta ne eivät ole tulleet vastaan täysin yllättäen. Ehkä elämän käännekohtaan kuuluu jotain piilossa olevaa, jotain traagisuutta – murhetta, arvaamattomuutta, yhtäkkisyyttä, onnettomuutta tai järkytystä.
Ihmisen suurimmat käännekohdat ovat usein niitä, joissa oman elämän historia murtuu. Käänne voi olla diagnoosi, jonka sai lääkärikäynnillä; sillä käynnillä, minkä piti olla rutiinikäynti. Se voi tulla yhdessä lyhyessä puhelussa, jonka jälkeen ihmissuhde ei ole entisellään. Työpaikan ratkaisussa, joka muuttaa oman talouden, työn tai jaksamisen suunnan. Kahvipöytäkeskustelussa, jonka jälkeen oman elämän perustat murenevat. Käännekohta on olemuksellisesti ennakoimaton, siihen ei ole osannut valmistautua.
Odottamaton käännekohta herättää pelkoa. Se paljastaa, miten vähän ihminen lopulta hallitsee. Pelko on itse asiassa kaikkien käännekohtien varjo ja peili. Pelko tulevasta. Pelko menetyksestä. Pelko siitä, että maailma ei olekaan turvallinen. Pelko siitä, että oma elämä ei kanna niin kuin ennen. Pelko siitä, etten selviäkään.
Käännekohta on yksittäinen tapahtuma. Kaikki maailman aika tiivistyy yhtäkkiä minuutteihin tai sekunteihin. Kaikki maailman paikat pienentyvät yhdeksi paikaksi. Käännekohdan ja sen merkityksen pystyy kunnolla tunnistamaan vasta jälkikäteen. Vasta silloin, kun kaikki on jo muuttunut lopullisesti.
Nämä hetket jakavat elämän kahtia: ennen ja jälkeen. Ne ovat käännekohtia – hetkiä, joissa asiat eivät enää etene niin kuin piti. Ne pakottavat meidät katsomaan elämää kokonaan toisessa valossa.
***
Hyvät sanankuulijat,
käännekohdat kääntävät maailmanhistoriaa ja elämänhistoriaa. Antiikin mestarit tunnistivat tämän. Aristoteles kuvasi Runousopissaan, että hyvissä kertomuksissa on sekä käänne että käänteen jälkeinen elämän näkeminen kokonaan uudessa valossa. Käännekohta on Runousopissa peripeteia – käänne, jossa tapahtumien suunta muuttuu ja odotukset romahtavat – ja tuota käännettä seuraa anagnorisis eli tunnistaminen, jolloin totuus nähdään kokonaan uudessa valossa.
Antiikin näytelmissä odottamaton ja ihmisen pudottava käänne muuttaa kaiken ja todellisuus paljastuu. Käänne siis ensin muuttaa ja sitten paljastaa. Antiikin tragedioissa voitto kääntyy tuhoksi. Uhri muuttuu tekijäksi. Sankaruus kääntyy katastrofiksi. Valta, joka piti yhteiskunnan koossa, alkaa tuhota sitä. Ihminen ei olekaan oikeuden puolustaja, vaan sen rikkoja. Näissä käänteissä ihminen pakotetaan katsomaan itseään kokonaan uudessa valossa.
***
Hyvät ystävät,
joulu on koko maailmanhistorian merkittävin käännekohta. Se on uusi nollapiste, kirjaimellisesti ajanlaskun alku, mutta jotain paljon sitäkin suurempaa. Joulu muuttaa kaiken ja joulu saattaa kaiken uuteen valoon.
Joulun käännekohta ei ole se, että ihminen muuttuu. Se ei ole sitä, että ihminen vahvistuisi tai oppisi hallitsemaan elämäänsä paremmin. Joulun käänne on paljon syvemmällä. Se on siinä, että Jumala kääntyy ihmistä kohti. Jumala ei enää näyttäydy kaukaisena tai arvaamattomana, ei enää pelottavana tai tavoittamattomana, vaan tulee sellaiseksi, johon ihminen voi turvautua.
Joulussa on kysymys Taivaan Jumalan olemuksen paljastumisesta. Jumala ei enää ole käsittämätön. Joulun käännekohdassa Jumala tulee lähelle – hauraaksi, kosketettavaksi, lempeäksi ja ihmiskasvoiseksi Jumalaksi, lapseksi seimeen. Kristus syntyy Jumalaksi, joka paitsi ymmärtää ihmisen myös antaa ihmiselle mahdollisuuden ymmärtää jotain Jumalasta itsestään. Joulu laittaa ihmisen katsomaan Jumalaa täysin uudessa valossa. Joulun käännekohta on siinä, että Jumala ei enää seiso ihmistä vastassa, vaan hänen rinnallaan.
Tänään on teille syntynyt Vapahtaja, julistaa enkeli paimenille ja meille kaikille ja kehottaa olemaan pelkäämättä. Vapahtaja vapauttaa ihmisen ponnisteluista ja pelosta, tekemisestä ja toivottomuudesta. Vapahtaja paljastaa Jumalan, joka näyttäytyy voimana heikkoudessa, kirkkautena köyhyydessä, lempeänä Lapsena äitinsä sylissä.
Ei tämä tarkoita, että pelko katoaisi maailmasta. Sodat eivät lakkaa jouluyönä, sairaudet eivät häviä, ihmissuhteet eivät muutu ongelmattomiksi. Mutta jouluna pelko menettää viimeisen sanansa, koska Jumala syntyy ihmisen rinnalle ja kaltaiseksi.
Joulun käännekohta ei ole siinä, että maailma muuttuu hetkessä toisenlaiseksi, vaan siinä, että Jumala on tullut maailmaan toisenlaisena kuin odotimme.
***
Hyvä juhlaväki,
alussa kysyin, missä olit, kun sinun oman elämäsi merkittävin käännekohta tapahtui. Usein emme osaa heti vastata siihen. Merkittävin käännekohta ei aina näytä siltä silloin, kun se toteutuu. Sen merkitys kirkastuu vasta myöhemmin.
Jouluyön käännekohta on toisenlainen. Se tapahtui kauan sitten, mutta sen merkitys ei ole jäänyt menneisyyteen. Se on tässä ja nyt. Yhä uudelleen ja uudelleen. Se on siinä, että juuri tähän maailmaan Kristus syntyy. Siinä, että juuri tällaiseen aikaan Kristus saapuu. Siinä, että juuri tällaisten ihmisten keskelle Jumala tulee. Se on siinä, että ensimmäisen joulun käännekohta poistaa pelon meidän oman elämämme kaikista käännekohdista.
Hyvä ystävä,
missä ikinä oletkaan tänä jouluna omassa elämässäsi – keskellä sovintoa tai keskellä rikkinäisyyttä, toivon äärellä tai pelon varjossa – Jumala on jo siellä.
Ei vain sinun tunteissasi, vaan tämän maailman todellisuudessa.
Jumala on jo siellä.
Ei vain sinun edelläsi, vaan sinun edestäsi.
Jumala on jo siellä.
Luota siis siihen, että oman elämäsi kipeinkään käännekohta ei ole loppu, vaan uusi alku. Ei omien voimiesi vuoksi, vaan Vapahtajan syntymän vuoksi.
Iloista Joulujuhlaa kaikille!
Aamen.