Piispa Teemu Laajasalon saarna Hakunilan seurakunnan piispantarkastuksen messussa Marianpäivänä 22.3.2026 klo 12 Hakunilan kirkossa
Muutaman päivän kuluttua Maria lähti matkaan ja kiiruhti Juudean vuoriseudulla olevaan kaupunkiin. Hän meni Sakariaan taloon ja tervehti Elisabetia. Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja hän täyttyi Pyhällä Hengellä. Hän huusi kovalla äänellä ja sanoi: ”Siunattu olet sinä, naisista siunatuin, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! Kuinka minä saan sen kunnian, että Herrani äiti tulee minun luokseni? Samalla hetkellä kun tervehdyksesi tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit! Herran sinulle antama lupaus on täyttyvä!”
Luuk. 1:39–45
Hyvät Hakunilan seurakuntalaiset,
tämä on iloinen päivä. Hakunilan seurakunta on hieno seurakunta, ja piispantarkastuksen aikana on kirkastunut monta syytä iloita tästä seurakunnasta ja iloita tämän seurakunnan ihmisistä. Tänään iloa on myös kirkkovuodessa – vietämme Marianpäivää, paaston keskellä olevaa juhlaa, jolloin violetti väri vaihtuu valkoiseen ja alttarilla palaa täysi määrä kynttilöitä. Paastonaikana messusta jätetään pois kiitosvirsi, mutta Marianpäivänä sekin lauletaan.
Tänään me lauloimme yhdessä kiitosvirtenä virren 135. Jumala loi -virsi on meille kaikille tuttu virsi, johon on helppo liittyä mukaan. Virret sanat ja sävel ovat täynnä iloa, jokaisessa säkeistössä lauletaan sananmukaisesti riemulla.
Siunasin joitakin vuosia sitten haudanlepoon Suomen vanhimman papin. Hän oli kuollessaan 102 vuotta ja 10 kuukautta. Vain paria kuukautta ennen hänen kuolemaansa vietimme seurakuntaporukalla hänen pappisvihkimyksensä 80-vuotispäivää. Minulla itsellä tulee ensi vuonna 30 vuotta pappisvihkimyksestä; on käsittämätöntä ajatella, että hänellä juhlittiin kahdeksaa täyttä vuosikymmentä pappina. Kun kysyin häneltä, mikä on hänen pitkän ikänsä salaisuus, hän vastasi saman tien: aamujumppa ja iloiset virret. Hän lisäsi vielä, että surullisia virsiä ei kannata laulaa, koska niistä masentuu ja tulee vanhaksi. Noissa juhlissa laulettiin hänen lempivirtensä, se on tuo virsi 135, Jumala loi. Riemulla laulaminen oli avain yli satavuotiaan pitkäikäisyyteen.
Me kristityt olemme evankeliumin, siis sananmukaisesti ilosanoman asialla, mutta aina se ei taida meistä kirkossakaan näkyä. Joskus meidän alttariemme äärellä niitä messun ehtoollisrukouksen osia, missä sanotaan, että nyt kiitetään, iloitaan ja ylistetään Jumalan tekoja enkelien ja kaikkien pyhien kanssa, pappi lukee kyllä aika lailla naama peruslukemilla – hymy ei nouse huulille eikä ilo silmiin.
Taannoin minulla oli afrikkalaisia vieraita.Osallistuimme yhdessä pääsiäisen jumalanpalvelukseen, joka on kirkkovuoden iloisin juhla. Kun kysyin tansanialaisilta papeilta messun jälkeen, mitä he tykkäsivät, he olivat hetken hiljaa ja vastasivat: teidän pääsiäisjumalanpalveluksenne näytti surullisemmalta kuin meidän hautajaisemme.
**
Rakkaat sanankuulijat,
tämän Marianpäivän evankeliumissa ovat riemu ja ilo läsnä. Päivän evankeliumi opettaa meille, mitä ilo meille kristityille oikeastaan tarkoittaa. Evankeliumissa on meille kolme opetusta ilosta. Ensinnäkin ilo syntyy ennen kuin mitään näkyy. Toiseksi ilo on uskon muoto. Kolmanneksi evankeliumi opettaa, että ilo on Jumalan työn merkki. Päivän opetus on siis kolmiosainen. Ilo syntyy ennen kuin mitään näkyy. Ilo on uskon muoto. Ilo on Jumalan työn merkki.
**
Aloitetaan tästä ensimmäisestä opetuksesta. Ilo syntyy ennen kuin mitään näkyy.
Marianpäivän evankeliumissa on erikoinen kohtaaminen. Paikalla on kaksi naista – eli Jeesuksen äiti Maria ja Johannes Kastajan äiti Elisabet – sekä kaksi lasta eli Jeesus ja Johannes Kastaja. Kumpaakaan lasta ei ole vielä nähty, molemmat ovat äitinsä kohdussa. Silti talo täyttyy liikkeestä, äänestä ja riemusta. Jos tämän näkisi ulkopuolinen, hän voisi ihmetellä: mitä täällä oikein juhlitaan? Eihän vielä ole tapahtunut mitään.
Juuri tässä on tämän päivän ensimmäinen opetus. Kristitylle ilo syntyy ennen kuin mikään on valmista.
Me ihmiset taidamme ajatella ilosta usein toisin. Sitten kun asiat järjestyvät, sitten voi iloita. Kun terveys palautuu, sitten voi iloita. Kun huolet helpottavat, sitten voi iloita. Kun tulevaisuus selkenee, sitten voi iloita.
Kirkko opettaa, että me emme elä siitä, mikä on jo näkyvää, vaan siitä, minkä Jumala lupaa. Sana saapuu ennen täyttymystä. Armo tulee ennen muutosta. Jumala julistaa vanhurskaaksi ennen kuin mikään meissä näyttää valmiilta. Siksi ilo voi tulla jo ennen kuin elämä on kunnossa. Jumalan lahjoittama ilo voi syntyä myös kärsimyksen, heikkouden, surun, kivun ja epävarmuuden keskellä. Ilo ei ole riippuvaista olosuhteista tai meidän ilon tuntemuksistamme, vaan siitä, mitä Jumala lupaa.
Ilo ei synny siitä, että kaikki ilon ehdot täyttyvät. Ilo syntyy siitä, että jokin merkityksellinen on jo alkanut. Ilo ei ole lopputulos, vaan liikkeelle lähtemisen tunne. Se on taju siitä, että suunta on oikea, vaikka matka on kesken.
**
Toiseksi Marianpäivän evankeliumi opettaa, että kristitylle ilo on uskon muoto. Elisabet sanoo Marialle: autuas sinä, joka uskoit. Maria ei vielä näe mitään. Hänellä on vain sana, lupaus, ja silti hän uskoo.
Tässä kuuluu kirkon uskon ydin: ihminen ei elä näkemisestä vaan luottamuksesta. Usko ei ole ihmisen omaa varmuutta ja mielentyyneyttä siitä, että asiat järjestyvät, vaan luottamusta siihen, että Hyvä Jumala pitää sanansa, vaikka kaikki olisi vielä kesken. Maria on esimerkkinä meille kaikille siitä, millä tavalla ihminen voi luottaa Jumalaan ja olla osa Hänen suunnitelmiaan, vaikka niitä ei ymmärrä.
Ilo liittyy tähän luottamukseen. Se on kristityn lahja, joka seuraa siitä, että uskaltaa nojata lupaukseen. Ilo on kuin uskon varjo. Se kulkee mukana, kun ihminen ei jää yksin oman varmuutensa varaan.
Ilo syntyy, kun ihminen vapautuu tarpeesta hallita kaikkea. Kun ei tarvitse enää jännittää, pelätä tai varmistaa lopputulosta, voi hengittää täysin eri tavalla. Meille lahjoitettu ilo on sitä, kun lakkaa yrittämästä ratkaista kaikkea itse. Kun sanoo: nyt en tiedä, mutta onneksi Jumala taivaassa tietää.
Jeesuksen tärkein nimi on Vapahtaja. Kristitylle ilo syntyy silloin, kun tajuaa, että vaatimusten ahdistavuuden sijasta Jumala tarjoaa meille armoa ja vapautta. Hyväksyttynä olemista Jumalan eikä omien tekojen perusteella. Pelastettuna olemista Kristuksen eikä omien onnistumisten seurauksena. Rakastettuna olemista sellaisena, mitä olemme, eikä sellaisena, mitä meidän pitäisi olla.
**
Kolmanneksi evankeliumi opettaa, että ilo on Jumalan työn merkki. Ilo on iloa siitä, mitä Kristus on tehnyt ihmisen puolesta. Eikö ole ihmeellistä ajatella, että Raamatussa aivan ensimmäinen reaktio Jeesuksen läsnäoloon on ilo. Ei hartaus, ei hiljentyminen, ei opetus, ei ohjelma eikä järjestys, vaan ilo. Lapsi hypähtää riemusta, läsnäolijat iloitsevat.
Raamattua lukemalla voi nopeasti huomata, että tansanialaiset papit olivat aivan oikeassa. Ilon olisi syytä näkyä kasvoillamme, koska Raamattu on täynnä puhetta ilosta Jumalan työn merkkinä. Jouluevankeliumissa ilmoitetaan suuri ilo (Luuk. 2: 10-11), Paavali puhuu ilosta hengen hedelmänä (Gal. 5:22), lahjana (Room. 14:17), toivona (Room. 15:13) sekä kehotuksena (Fil. 4:4) ja Raamatun viimeisillä sivuilla luvataan lopullinen ilo pelastuksessa (Ilm. 21:4).
Kirkon opetuksessa ilo ei siis ole uskon lisäosa, vaan sen hedelmä. Siellä missä evankeliumi tulee todeksi, siellä syntyy vapautta, ja siellä syntyy myös iloa. Ei aina äänekästä, mutta todellista. Ilo on merkki siitä, että ihminen ei enää elä pelkästään itsensä varassa.
Ilo on vastakaikua. Jokin meissä vastaa johonkin, joka on meitä suurempaa ja todempaa. Ilo syntyy, kun olemme yhteydessä Jumalaan, Taivaan Isään, joka kantaa ja huolehtii.
**
Rakkaat hakunilalaiset,
me elämme keskeneräistä elämää. Seurakuntana, kirkkona, ihmisinä. Kaikki ei ole valmista. Kaikki ei ole selvää.
Mutta evankeliumi sanoo: ilo ei odota valmista elämää. Se voi tulla jo nyt.
Ei siksi, että kaikki olisi kunnossa.
Ei siksi, että elämä olisi helppoa.
Ei siksi, että näkisimme jo kaiken valmiina.
Vaan siksi, että Jumala on alkanut jotakin.
Ja sen, minkä Jumala Marianpäivänä aloittaa, hän myös vie pääsiäisaamuna päätökseen.
Siksi ilo saa tulla jo nyt.
Aamen.